Uniohjaajan ajatuksia ja tietoa unikouluista

Iso osa vauvoista tarvitsee vanhempansa apua nukahtamiseen. Jollekin tämä tarkoittaa syöttöä, toiselle sylissä kantamista ja kolmas kaipaa silittelyä. Vauva on tottunut jo kohdussa nukahtamaan vanhempansa liikkeisiin ja täysin avuttomana olentona varmistaa elonsa pysymällä tiivisti lähellä vanhempaansa. Vauvaikäiselle on luonnollista ja pienelle vauvalle tarpeellistakin herätä öisin, mikä ymmärrettävästi tuntuu vanhemmasta raskaalta. Yöheräily onkin jossain määrin väistämätön osa vauvavuotta ja vauvan temperamentti on isossa roolissa siinä, kuinka paljon heräilyä esiintyy.

Kun tiheä heräily on jokaöistä ja etenkin jos siihen liittyy valvomaan jäämistä, on heräilyn taustalla usein jotain, mikä ei ihan tue nukkumista ja pidempiä unipätkiä. Tavallisimmin syyksi paljastuu unirytmi, joka ei mahdollista nukkumista vanhemman toivomassa ajankohdassa. Muita syitä voivat olla erilaiset unenhuoltoon liittyvät tekijät, kuten vähäinen ulkoilu, rauhaton uniympäristö tai liian kevyt iltapala. On myös mahdollista, että kevyen unen vaiheessa havahtuessaan lapsi ei osaa jatkaa unta ilman vanhemman apua, vaan kaipaa totutun avun, kuten esimerkiksi syöttämisen, jatkaakseen unta.

Vuorovaikutusta rajaavat menetelmät, eli unikoulut, ovat tarkoitettu nimenomaan hankalaksi koetun uniassosiaation purkamiseen. Tällöin lapsi siis opetetaan nukahtamaan itsekseen ilman, että nukahtaminen vaatii vanhemman aktiivista toimintaa. Oikeaan aiheeseen toteutettu unikoulu toimii jo muutamassa yössä, jos unirytmi ja muut unenhuollolliset ja vuorovaikutukselliset tekijät ovat kunnossa. Ongelma on kuitenkin se, että vanhemmilla on tutkitustikin heikohkot perustiedot lapsen unen kehityksestä eivätkä vanhemmat aina osaa tarkastella esimerkiksi unirytmiä, mikä on oleellisimpia asioita unihaasteita ratkoessa - lapsi ei voi nukkua ilman riittävää unipainetta. Monet vanhemmat joutuvatkin uusimaan unikoulua useaan kertaan, koska haasteiden juurisyyt jäävät tunnistamatta ja korjaamatta.

On huolestuttavaa, että törmään jatkuvasti facebookin vauvaryhmissä kirjoituksiin siitä, että vauvaa on unikoulutettu monta viikkoa. Tällainen epäjohdonmukainen itkuun reagointi useiden viikkojen ajan on omiaan vahingoittamaan lapsen luottamusta itseensä ja omaan vanhempaansa. On erittäin huolestuttavaa, että turvallisina pidettyjen unikoulujen varjolla monet hyvää tahtovat, mutta aiheesta liian vähän tietävät vanhemmat päätyvät jättämään vauvansa useiksi viikoiksi vaille yöaikaista hoivaa, vain pistäytyen ennalta päätetyin aikavälein kertomassa kaiken olevan hyvin. Toistan, että oikeaan aiheeseen pidetty unikoulu toimii muutamassa yössä! Jos ei, taustalla on epäsopiva unirytmi tai jotain muuta, mikä ei mahdollista nukkumista silloin, kun vanhempi odottaa lapsen nukkuvan. Vauvaa ajatellen on epäreilua, että hänet jätetään yksin unta hakemaan silloin, kun hän ei unirytmiltään tai muusta syystä kykene nukkumaan.

Koska vauvaikäiseltä puuttuu sanallinen ilmaisu, on tärkeää lukea sanatonta viestintää ja ymmärtää, että itkun taustalla on aina jokin täyttymätön tarve. Jos vauva ei unikoulun myötä alle viikossa ala nukkua paremmin, on turhaa ja vauvaa kohtaan epäreiluakin jatkaa unikoulua. Tällöin unihaasteiden syyt ovat muualla kuin hankalaksi koetussa uniassosiaatiossa, eikä unikoulu silloin ole ratkaisu. Unikouluohjeissa olisi tärkeää painottaa, että unikoulut ovat suunniteltu lyhytaikaiseksi interventioksi, ei jatkuvaksi toimintatavaksi! 

Unikoululle on paikkansa, ja muutamassa yössä onnistuneesti toteutettu unikoulu on ilman muuta parempi vaihtoehto kuin se, että vanhempi uupuu liiaksi eikä jaksa hoitaa lastaan. Vanhempien tulisi kuitenkin ymmärtää se, ettei unikoulu ratkaise esimerkiksi unipaineen puutteesta johtuvaa yöllistä valvomista tai aikaista aamua. Unikoulu ei ole ratkaisu kaikkeen, vaan vielä kerran: unikoulu on tarkoitettu hankalaksi koetun uniassosiaation purkamiseen, eikä siitä ole apua muista syistä johtuviin haasteisiin. Iso osa unihaasteista johtuu epäsopivasta unirytmistä, ja se pitäisi muiden unenhuollollisten tekijöiden lisäksi katsoa kuntoon ennen unikoulua. Muuten unikoulusta ei ole hyötyä tai hyöty on korkeintaan lyhytaikainen. Tärkeää on myös muistaa, että unikoulun jatkaminen viikkokausia on turhaa ja kuormittaa koko perhettä, eikä vastaa sitä, miten turvallisesti kiinnittynyt vauva odottaa vanhempansa toimivan:

Turvallisesti kiinnittynyt vauva voi luottaa siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään. Stressitilanteessa turvallisesti kiinnittynyt vauva ilmaisee hätäänsä olettaen, että häntä autetaan. (https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01359). 

Kuten uniasiantuntija ja lastenpsykiatri, dosentti Juulia Paavonen kertoo 2.8.2024 julkaistussa artikkelissa:

"Nykyään uniassosiaatiohäiriöiden hoidossa huomioidaan kiintymyssuhdeteoria, jonka mukaan lapsen on tärkeä saada yhtä lailla tukea yöllä ja päivällä. Puutteellinen turvallisuudentunne altistaa monenlaisille ongelmille, mukaan lukien unihäiriöille.

– Vauvan tulisi saada se kokemus, että jos yöllä on hätä, joku tulee ja auttaa. Kun turvallisuudentunne on muodostunut, se on pysyvä ja voimakas side, joka mahdollistaa sen, että lapsi pärjää sen turvin aamuun asti. Tämä tapahtuu yleensä 0,5–2 vuoden iässä."

Uniohjaajana olen saanut auttaa lukuisia perheitä nukkumaan paremmin. Kokemukseni mukaan iso osa perheistä saa merkittävän avun ihan jo unirytmin optimoimisella ja kiinnittämällä huomiota unenhuoltoon ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Isoltakin tuntuvat haasteet voivat olla korjattavissa melko pieninkin teoin! 

-Pediatrinen uniohjaaja Anniina Korkiakoski